Tiskivuorellani ei ole deadlinea

Tiistai 8.7.2014 klo 23:51 - Johanna


Kesätyöpaikassani, pienessä lahjatavara- ja lelukaupassa kierteli keski-ikäinen rouva. Hänellä ei tuntunut olevan kiire mihinkään, lomalla kun oli. Hän katseli ja jutteli, kyseli ja ihasteli. Kun hän oli lähdössä, hän sanoi; Olisi kamala kiire kuntosalille, mutta kun ei oikein huvittaisi. Olen kiertänyt jo kaikki lähistöllä olevat pikkuputiikit ja nyt en tiedä mihin pakenisin. Kaikki muu tekeminen vaan tuntuu niin paljon mukavammalta.

Voi kuinka hellyttävän tuttu tuo tunne onkaan. Tunne siitä, että jotain pitäisi tehdä, mutta kun ei juuri sillä hetkellä kiinnosta. Miten juuri silloin tulee kamala tarve järjestellä laskut mappeihin tai puhdistaa lampunvarjostimet pölystä tarraharjalla? Juuri silloin kaikki laitakaupungin pikkuputiikit tuntuu olevan täynnä ihastuttavia asioita ja jäätelö puistonpenkillä maistuu niin paljon paremmalta.

Poden tuota tunnetta viikoittain, menneellä viikolla olen potenut sitä päivittäin. Keittiöni tiskivuori on jo viikon verran kummitellut mielessäni. Olen paennut sitä niin parvekkeelle, pihakeinuun kuin kaupunginvilinään. Tänäkin aamuna pakenin sitä. Pitkästä aikaa nautin hyvät aamukahvit torilla. Seurasin kuinka ihmiset ostivat tuoreita juureksia ja mansikoita myyntikojuista, istuskelivat auringossa ja juttelivat. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire mihinkään. Minullakaan ei ollut kiire, ei vaikka kotona tiskivuori odotteli edelleen tiskaajaansa.

Tekemättömienasioidenlista on loputon. Pitäisi ja pitäisi, mutta kun ei huvita. Ei vain jaksaisi suorittaa 24/7/365. Suorittamisvaihde on ilmeisesti jäänyt jumiin. Ei meinaa päästää vapaalle, ei sitten millään. Pitää oikein riuhtaista, kävellä laput silmillä keittiön ohi ja päättää: Olen lomalla. Vaikka olen kesätöissä, olen lomalla. Olen lomalla opinnoistani ja politikoinnista. Olen lomalla deadlineista, kalenterista ja suorittamisesta. Olen päättänyt nauttia ja tehdä juuri sitä, mikä tuntuu sillä hetkellä parhaalta. Tiskivuorellani ei ole deadlinea!

Kun mietin asioita, joita talven kylmyydessä kaipaa tai asioita, joita kesästä on jäänyt mieleen, ne ei todellakaan ole lähelläkään tiskivuorta tai väliin jäänyttä kuntosalitreeniä. Ne asiat on niitä arjen pieniä viivähdyksiä. Juuri se kesäaamun kahvihetki torilla tai lupsakka kävelylenkki, jonka varrella on saanut tutkia niin reheveät kaupunkipuistot tai juuri ne kaikkein pienimmätkin putiikit. Mieleen jää aika, jolloin ei tarvitse suorittaa tai juosta kalenterin kanssa kilpaa.

Jos saisin palata ajassa taaksepäin, keskusteluun naisasiakkaani kanssa, vastaisin hänelle kliseisen kuntosalin jälkeisen hyvänolontunteen muistutuksen sijaan; Tee sitä mikä huvittaa, olet lomalla. Neuvoisin hänelle kaikki kivat pikkuputiikit, joita tiedän lähistöllä olevan ja suosittelisin lempikahvilani terassia päiväkahvipaikaksi. Toivottelisin rentouttavaa ja nautinnollista lomaa. Kuntosalikäynnilläkään tuskin on deadlinea!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini